Mika Kiviniemi

Itseriittoisa (in english below)
2023
kaiutin, johto, näyttö

esillä Äänen Lumo ry:n kuratoimassa [Äänestä] näyttelyssä Galleria Oksasenkatu 11:sta maaliskuussa 2023

Teos on ääni-, video- ja esineinstallaatio. Teoksen ääni on tuotettu käyttämällä kaiutinelementtiä
mikrofonina ja sitten koskettelemalla ja tutkimalla sitä eri tavoin. Tämä toimenpide on kuvattu ja esitetty näytön kautta. Tällä tavalla installaatiosta tulee eräänlainen esitys itsestään; itseriittoinen representaatio. Olen kiinnostunut todellisuuden esittämisestä ja hyperreaalista. Mediakuvien täyttämässä todellisuudessa on joskus vaikea erottaa, viittaako fiktiivinen materiaali todellisiin ilmiöihin vai vain muihin fiktiivisiin kuviin. Tällaisessa tilanteessa esityksen ja todellisuuden suhde hämärtyy ja materiaali alkaa toimia eräänlaisena simulaationa. Kun sisältö tyhjenee merkityksestä, tekeminen, sen muoto, estetiikka ja oletettu syy muuttuvat olennaiseksi. Tätä ajatusta vasten minua kiinnostaa tutkia, yritänkö esittää teoksissani jotain todellista tai kuviteltua ilmiötä vai ovatko teokset pikemminkin jonkinlaisia simuloituja eleitä; representaation jäljitelmiä.

​

in english

​

Self – sufficient
2023
a speaker, wire, display

exhibited in [Of sound] exhibition curated by Äänen lumo ry, during march of 2023
 

The piece is sound, video and object installation. The sound of the piece is produced by using the speaker as a microphone and then touching and examining it in different ways. This procedure is filmed and presented via display. Installation is a sort of performance of it’s own creation; a self – sufficient representation of itself.

I am interested in the idea of presenting reality and the hyperreal. In a reality filled with media images, it is sometimes difficult to distinguish whether fictional material refers to real phenomena or just other fictitious produced images. In such a situation, the relationship between representation and reality becomes blurred and the material begins to act as a simulation. As the content become empty of meaning, the act of making, its form, aesthetics and assumed reason becomes essential. Against this idea, I am interested in exploring whether I am trying to represent some real or imagined phenomenon in my works, or whether the works are rather a kind of simulated gestures; imitations of the act of representation.